Jotain on tehtävä

Ilves on WWF:n mukaan uhanalainen laji, jolla on vaarana pitkässä juoksussa hävitä kartalta kokonaan. Kuolla sukupuuttoon. Niinikään jo vuosia huonoissa kantimissa ja heikkoa happea on hengittänyt nimikaima myös hokin parissa. Lätkässä Ilves- perheelle on kirjaimellisesti satanut paskaa niskaan ovista ja ikkunoista, vai mitä sanotte seuraavasta tietoruiskeesta: yrityssaneeraus, seuran operatiivisenjohdon potkut ja viimeisimpänä Ilves-ikoni Raipe Helmisen erottaminen Ilveksen valmennustehtävistä sekä Ilveksen valahtaminen liigakarsintoihin kausina. 2009-2010 ja 2011-2012. Samainen karsinta-peikko kiusaa joukkuetta myöskin tällä kaudella– niin päin persettä ovat tuloksellisesti kulkenut kaukalon sisä- että ulkopuolella. Valitettavasti. Todennäköiset  karsinnat liigassa säilymisestä Mestiksen parasta vastaan olisi numeroa 3 viimeisen neljän vuoden sisällä. Lohdullista kuitenkin on, että Mestis laahaa ainakin kolme potkua perässä Sm-liigaa kun vertailupohjaksi otetaan sarjojen tasoero.

Mestiksen kärkiseurat ovat varsin tietoisia tasoeroista kaukalossa, joten he yrittävätkin lyödä vettä myllyyn kabineteissa... Aiheesta lisää linkissä >

http://www.iltalehti.fi/smliiga/2013020316625974_sm.shtml

Tilanne on lohduton tupsukorvien kannalta, joten hei! Sinä sydämeltään tupsukorva oleva ulkopuolinen rahoittaja ilmoittaudu tupsukorvien pelastustalkoisiin mieluiten samanlaisella volyymilla, mystisellä miljoonääri- statuksella varustettuna kuin se kaveri, joka tuli Seppo Rädyn selkänojaksi rahoittamaan suomalaista keihäänheittoa kohti uutta nousua. Nyt ei puhuta mistään Antti Ruuskasen tapaisesta tähdenlennosta Lontoon olympialaisissa

, vaan tasosta, jossa pistesijat ja satunnaisesti himmeämmät mitalit kirkastuvat kultaiseen. Monelle Tampereen Ilves on sydämen asia.

Vielä parempaa olisi, jos nämä rahoittajat pystyisivät lyömään sellaiset eurot tiskiin, ettei Ilveksen kummisetä ja pääomistaja Vincet Manngard  voisi vastustaa kiusausta.

              Ilveksen tervehtymisen kannalta olisi tärkeää saada potkittua Manngardin kaltainen henkilö sivuun tupsukorvan päättävistä elimistä, koska on se jo nähty, että Manngardille miljonäärinä on lähinnä siistiä omistaa urheiluseura. Ilveksen kipuaminen entisaikojen loistoon tuskin tapahtuu niin kauan kuin tämä Mr. Manngard heiluttaa seuran tahtipuikkoa. Tämän sai kokea myös Raimo Helminen, joka sai palkinnoksi potkut kohdistamalla kritiikkiä Manngardin suuntaan.

Helmisen potkujen jälkeen Ilves on tehnyt urheilullisessa mielessä ihan järkevän ratkaisun aikaistaessaan Tuomas Tuokkolan valmennuspestiä. Vuosi sitten debyyttikaudellaan kyseinen herra valmensi Kalpan runkosarjan voittajaksi.

Taloudellisesta epävakaudesta huolimatta Ilveksen pitäisi suunnata myös urheilulliset tavoitteet korkealle seuran markkinoinnissa sekä häpeilemättä asettaa ensikaudeksi tavoitteeksi mitalipelit. Mitä? Mitalipelit? Ilves?- Luitte oikein. Kyseinen statement saattaa kuulostaa äkkiseltään naiivilta ja etenkin tärähtäneen toimittaja-alun fantasiaunelta,  mutta niin kuin historia on aikaisemminkin näyttänyt tulosurheilussa tilanteet saattaa vaihdella nopeastikin, tarvitaan vain hyviä palikoita oikeille paikoille, vai mitä Kai Suikkanen.

http://yle.fi/urheilu/vuoden_valmentaja_suikkanen_luonnehti_itseaan_seurajoukkuehampiksi/5304055

Markkinoinnissa pieni viilauksen paikka löytyy Ilveksen nettisivuilta,  jota selaillessa tulee sellainen fiilis, että Ilves taistelee. Taistelee!? Noni, hieno homma. Go for it. Samaan tällaiseen ”en edes lähde voittamaan - koriin” kuuluvat monet jo kliseiksi muodostuneet tv- haastikset urheilijoista ennen skabojen alkuja: ”Teen parhaani, katson mihin se riittää”  ”Lähen tekemään hyvää eheää omaa suoritusta ja katson mihin se riittää”,  jotka niin monesti varsikin yleisurheilijoiden suusta korvaani kuuluvat  ja näkööni piirtyvät.

Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ( pituushyppääjä Tommi Evilä, rata-autoilija Kimi Räikkönen), värittömyys, räikeys, suorasanaisuus, itsevarmuus uupuu suomalaisesta huippu-urheilusta, joka konkretisoituu urheilijoiden esiintymisenä mediassa. Totta kai itse laji suorittaminen pitää olla keskiössä, mutta suomalainen huippu-urheilu vinkuu persoonien perään. Persoonien, jotka uskaltavat ilmaista tavoitteensa tyyliin: ”kultaa tai ei mitään”, vaikka heidän ranking olisi mikä tahansa. Samalla heidän markkina-arvonsa nousee potenssiin 10, joka herättää lajikohtaista kiinnostusta niin yleisössä kuin sponsoreissa.

Ilveksen pitäisi pelaajapolitiikassaan teroittaa kyntensä ja saalistaa erityisesti nuoria pelaajia varustettuna räiskyvällä luonteella, sen sijaan että hommataan perusvarmoja, Ilvestaustaisia, uransa ehtoopuolella, pelaajakassaa rassaavia Matti Järventeitä, jotka kuitenkin rahan puutteessa myydään muualle ennen siirtoikkunan sulkeutumista. Puhumattakaan NHL-statuksilla pröystäilevillä Vesa Toskaloista ja Jani Hurmeista, joiden hyöty Ilvekselle on ollut plus-miinus-nolla.  Riskihakuisesti pitäisi katseet kääntää sellaisiin pelaajiin,  jotka ovat persoonansa vuoksi joutuneet jopa törmäyskurssille entisissä seuroissaan. (Futiksesta esim. kaikille niin "perin tuntematon" Zlatan  Ibrahimovic, joka  on ollut läpi uransa enemmän tai vähemmän törmäyskurssilla pelaamissaan joukkueissa.)

Onhan Ilveksellä ns. luonnepelaajia varten mitä loistavin valmennusjohto, sillä päävalmentaja Tuomas Tuokkola on mm. siviiliammatiltaan sosionomi, jolla on varmasti jo ammattinsa puolesta kyky käsitellä ongelmatapauksia.

 Oli sarjasijoitus sitten mikä hyvänsä niin pelaajien draivi pitäisi olla seuraavanlaisella tasolla: ”Tulin voittamaan, enkä anna minkään seisoo tiellä. JippiKayJei, hei, hei”, kuten linnanjuhlissakin pyörähtäneellä kotimaisella Rap- artistilla on tapana papattaa, ainakin jos kuuntelee formaattiradion soittolistoja.

Sitä paitsi Tupsukorvilla on sellainen historia joka huokuu voittamisen kulttuuria, siitä todisteena 16 mestaruusviiriä Hakametsän katossa.

Ilvestä odottaa muutoksen tuulet, toivottavasti positiiviset sellaiset.