 |
| Tiimi ku tiimi - aina pitää fanittaa |
Pienestä isoksi
Jääkiekko on pieni laji, jonka pienuus symboloituu
hyvin kiekkokauden kevätkarnevaaleissa (MM-kisat), joissa mitaleista taistelee
aina ne samat 6-7 maata, jotka nimeän Traditional Seveniksi, every f******
year.
Jääkiekko pieni laji, vai onko? Hmm…
Pienuuteen tai suuruuteen vaikuttaa se mistä
perspektiivi lajin kokoluokkaa tarkastelee.
Jos vertailukohtana on kiekkoilijoiden palkat versus
muut urheilulajit –niin jääkiekko on ehdottomasti kokoluokkaa giant. Maailmassa
ei löydy montakaan lajia, joissa yhtä laajalti harrastajamäärissä mitattuna
leivän hankinta olisi niin vakaalla pohjalla kuin lätkässä.
Monien urheilulajien huiput
eritoten yksilölajeissa joutuvat talousasioissaan luomaan nahkansa uudestaan kausi kaudelta.
Tämä ilmiö on raakaa arkea monille
kotimaiselle huipulle, joille ei ole myönnetty esim. OKM:n kanssa yhteistyössä
operoivan Kulttuuri - ja Opetusministeriön myöntämää 20 000 euron apurahaa, tai jotka ovat syystä
tai toisesta jääneet lajiliittojen ulkopuolelle. Karrikoiden koitapa siinä
sitten taistella maailmalla tasavertaisesti kilpaveljiä ja - siskoja vastaan,
kun et rahan puutteessa pääse harjoituskaudella treenaamaan kunnon olosuhteissa.
Alla olevassa linkissä hyvä esim. yksittäistapauksesta: urheilijasta, jolle ei
myönnetty apurahaa.
Kaksikymmentätuhatta euroa on monelle
lätkäpelaajalle, jos ei nyt tasku- niin jonkin
sortin reissuraha ainakin.
Lajin sisäiset palkat, KHL ja NHL sarjoina sekä jälkimmäisestä
kumpuavan tähtikultin ansioista jääkiekko on mitä se on: viihdearvossa, rahassa etc. huippuunsa viritetty tuote verhoiltuna pienen lajin sisälle.
Jos taas vertailupohjaksi otetaan lajin suosio maailmanlaajuisesti
niin saa helposti sellaisen kuvan, että kiekolla ei kovin
ruusuisesti mene. Lisenssipelaajien määrä on ihan naurettavan pieni monessa
väkiluvultaan ja ilmastoltaan potentiaalisessa kiekkomaassa. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Jääkiekko)
Mutta
onko asia kuitenkaan näin mustavalkoinen?
Ei, koska jos lajin suuruutta mitataan pelkkien
lisenssipelaajien määrällä, eihän se silloin kerro koko totuutta
harrastajamääristä. Varustekustannukset ovat myös lätkässä hulppeat, jonka
takia moni kiekkosankari ei harrasta lajiaan lisenssinimikkeen alla. Tämän
vuoksi osa harrastajista on ”höntsäilijöitä” eli kavereita, jotka pelaavat
hokia seura- ja kilpaurheilutoiminnan ulkopuolella. Olen myös kuullut, että
Ranskan pikkukylissä ja kaupungeissa ”ulkoilmalätkä” on erittäin suosittu harrastus
paikallisten parissa. Epäonnekseen se ei ole kyennyt laajentumaan suurella
volyymilla isompiin kaupunkeihin. Yhtenä syynä lumettomat talvet.
Faktaa kuitenkin on, että media antaa sellaisen
kuvan, että lajin suuruus mitataan harrastajamäärissä, joka sitten on suoraan
verrannollinen arvokisamenestykseen. Jotta tämä käsitys muuttuisi; pitäisi Ranskan,
Tanskan, Saksan jne. räjäyttää pajatso kiekkoväen vuosittaisissa kevätkarnevaaleissa.
Ts. suomeksi voittaa MM-kultaa tai päästä finaaleihin. Siten särkyisi kuva,
että kiekossa ei ole muuta kuin ne 6-7 maata, jotka dominoivat näitä kinkereitä
”every f****** year”. Puhdasta länsimaisen kulttuurin ideologiaa: suurus ja
suosio mitataan menestyksessä. Joskushan tämän padon on murruttava ja kun näin
tapahtuu niin ei mene kauan, kunnes Ruotsi, Tsekki, Suomi ja muut lajin
jättiläiset joutuvat taistelemaan entistä tiukemmin jopa puolivälieriin
pääsystä. - Se jos mikä olisi tervettä lajikehitystä.
Mistä
lääkettä jääkiekon kansainvälisen tason nousuun?
Kansainvälinen jääkiekkoliitto yrittää tehdä
kaikkensa lajin kehittämiseksi. Yksi tällainen hanke on uudistaa
maajoukkuetoimintaa EHT- turnauksen kautta, jossa joukkueiden määrä kasvatetaan
nykyisestä 4:stä kuuteentoista. Nimeltä mainitsemattomat mediat ovat pitäneet tätä
Kummolais- poliittisena hankkeena: kääriä taloudellista voittoa. Varmasti väite
osittain pitääkin paikkansa, mutta on tässä EHT:n uudistamishankkeessa selkeä
urheilullinen viesti: parantaa maiden tasoeroja. Tämä on loistava näyteikkuna
ns. pienimmille maille kuroa suurmaiden eroa, koska nyt ne pääsevät läpi
kiekkokauden mittaamaan isompien maiden iskukykyä neljän turnauksen verran,
mikäli mennään vanhan turnauskaavion mukaisesti. Se olisi iso askel siihen,
että jonakin päivä jääkiekon uusi maailmanmestari tulee Traditional Sevenin
ulkopuolelta.
Arvokisamaiden menestyksillä, tilastostatistiikoilla mitattuna
lätkä on pientä – no ehkä, mutta älkää antako erilaisten kaavioiden tai
taulukoiden sumentaa kuvaanne lätkästä. Jääkiekon sisällä on tapahtunut selkeää
evoluutiota ”uuden lajin” pipolätkän myötä, tai uuden ja uuden. Jääkiekkohan on
born and rised pipolätkästä, jota ulkojäällä pelattiin jo sins 1850. Joka tapauksessa uusilla mausteilla kuvioihin palannut pipolätkä on lajina myllerrysvaiheessa ja kuka tietää kenties tulevaisuudessa uusien
olympialajien katsonnassa varteenotettava ehdokas.
http: Keskustelu/jatkoaika
http://.fi.wikipedia.org/wiki/jääkiekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti