Pipolätkän MM-kisat part 1/2

Punaviiva pyörähti viime viikonloppuna Brakulla järjestetyissä Pond Hockeyn eli
Pipolätkän MM- kisoissa. Tuliaisiksi tuli kassillinen materiaalia haastisten ja screenshottien muodossa. Näin Punaviiva päättääkin materiaalin runsauteen vedoten jakaa kahtia kisareportaasinsa.

Ekassa reportaasissa luvassa mm. haastis tyylilajiltaan lähes syväluotaava sekä lyhyitä sananvaihtoja ex-huippukiekkoilijan kanssa, jonka kanssa jatketaan turinointia myös blogin jatko-osassa.

Blogin avausosuuden päättää ääniraita, jossa minikooste tukaritoimittajan parhoista paloista. ( HUOM! Todellista making off matskua.)

   Turun Härkien viime hetken vahvistus legendaarinen TPS:n rottaketjun # 74 Jani " Stouni" Kiviharju otti näkyvää
   roolia kentällä läpi turneen.     

    Stounin tavaramerkki jo aktiiviuraltaan tuttu viheliäinen small-talk sai Kanadan pojan nupin keittämään aika ajoin
    ottelussa Turun Härät-Team Canada. Tilanteessa Stounia komppasi "sidekick" Janne Koskinen. 

Lyhyen läntä Stounille Vol 1:
Juuri ennen alkusarjan ottelua Turun Härät - Team Canada.

Stounin eka ottelu HCR:ää vastaan ja heti voitto?

No joo, päästiin ihan hyvällä energialla peliin kiinni.  Kiekko sattu pomppimaan meille vähän kaverii paremmin ja saatiin hyvällä prosentilla pistettyy paikoist sisään.

10-4 lukemist päätellen tais olla aikamoinen revanssihenki teillä?

Viime vuonna hävittii ja päätettii, et toistamiseen ei heil hävitä.

Mites muuten yleisesti mieltä tästä Pipolätkä tapahtumasta?

Ihan mukava tapahtuma. Et meilläkin oli sellanen tilanne yks kaveri ei päässy tulemaan nii mä tulin sit auttaa jätkii, et saatiiin joukkue kasaan ja sitä myöten osallistumaan turnaukseen.

Ei muuta ku tsemppiä päivän koitoksiin.

Jees, kiitos.

     Soman koutsi Matias Nikka:  Ooks varma et se oli korkee maila?

     Dumari: Aika varma, sillä olin tilanteessa tähystyspaikalla etusormeni osoittamassa kulmassa.
     Ja voin sanoo, et on sellanen paikka, et siitä ei yksinkertaisesti jää rikkeet näkemättä. 
     Mikäli joskus raitapaidan hommat kiinnostaa, niin muista toi kulma. Sieltä näkee kaiken.

     Dumari: Ainii ja siit mailasta sen verran et oli se ainakin näin korkee.

 Lähes syväluotaava:

Punaviiva nappasi pelien tiimellyksessä ajatusten vaihtoon Porin Soma nimisen joukkueen taktiikkavastaavan Matias Nikan.

Mitä ajatuksia herättää Pipolätkän MM-skabat Suomessa?
Tuo hienoo lisäarvoa koko touhuun. Hieno fiilinki ollu. Mekin Porin turnauksessa kuultiin eka kertaa tästä, et Suomessa järjestetään kisat. Saatiin toi paikallinen Soma ravintola selkänojaks sponssaa meijän taivallusta, niin mikäs täällä olles.

Miten turnee on lähteny käyntiin?
Hiukan nihkeesti on lähteny käyntiin. En tiedä, et ottiko toi raskas bussimatka veronsa, ku Porista asti tultiin, vai mikä oli, jotenkin ollu vähän nihkeetä.

Matias Nikka Hc Starat ottelun jälkeen kävit kiivasta keskustelua tuomarin kanssa, mistä siinä oli oikeen kyse?
Tiäksää ku jotenki tuomarityöskentely oli tulkinnanvarasta. Sano sä nyt mis menee korkeen mailan raja, jos on pelitilanteeessa yli säären, mut alle polven korkuudella. Ni onks se muka korkee? Liian tulkinnavarast toimintaa, et pitäis olla selkeempi linja.

Mitä muutoksia haluaisit pipolätkään ja mihin suntaan tätä lajia pitäis viedä?
Selkeemmät säännöt tähän pelin, mistä tulee rike jne. Samalla se niinku vähentäis tua noinniin tulkinnanvaraista tuomarityöskentelyä. Tua noinniin ja maalit pitäis saada kans jämerämmiks. Tulee kova tilanne siihen maalinedustal, äijät kompuroivat ja törmäävät maaliin, ni alkaa se maali lentelee millon mihinki. Pidemmän päälle näkisi, et se on jonkin asteinen turvallisuusriski. Ja muutenkin se sotkee pelin rytmiä ku aina pitää olla siirtämässä maalia takas paikoilleen. Maalit sellasiks, et ne kans pysyis paikoillaan.

Vielä tähän loppuun teillä on nyt kuolemanpeli Team USA:ta vastaan, millä taktiikalla jenkkien kaatoon? 
Tua noinnii kahel selkeel hyökääjällä ja kahel pakilla, josta toinen pelaa liberon roolia, jonka lavasta tappavat vastahyökkäykset lähtee rakentumaan, sillonku esim. pelin painopiste pitää kääntää nopeesti omasta päästä vastustajan alueelle. Paljon pitää luistella, sen tietää et jenkit tulee kovaa päälle, ei auta jäädä jalkoihin, muuten tulee noutaja.

Loppuhöpinät:

Lätinää pipolätkän MM-kisoista jatkuu part kakkosessa, jossa Punaviivan tentattavana muutama kovanluokan lätkäjätkä vahvoilla AHL- statuksilla varustettuina, sekä enemmän faktaa itse pelistä. Alla olevassa linkissä loppuhuipennuksena lupaamani audioraita.

https://soundcloud.com/punaviivas-1/toimittajan-sekoilut

Oodi Lauri Marjamäelle

Olet tehnyt hyvää työtä, korjaan erinomaista. Sinä jos kuka olet pelaajalähtöinen koutsi.  Olet rakentanut varsin keskinkertaisilla työkaluilla nälkäisen, sitäkin yllätysvalmiimman nipun. Työsi hedelmät poiki myös sivutöitä. Pääsit kommentaattoriksi maksukanaville. Sinun näkemisestä piti maksaa. Ja niin maksoinkin… mielelläni.

Haistatit pitkät stereotyyppiselle: minä tässä nyt kommentoin diipadaapalle, sille samalle sananhelinälle vailla pointtia, mihin niin monet sinuakin marinoituneemmat kolleegat ovat sortuneet. He haistoivat helpon rahan, sinä haistoit jotain muuta. Se muu oli näyteikkuna, jonka päivittäinen media on tarjonnut sinulle ja tarjoaa jatkossakin vuosittain ajanjaksoilla syyskuu-toukokuu. Sinä tiesit tämän ja tartuit mahdollisuuteen. Siitä epäsuorana kiitoksena ensi syksynä starttaava duuni, jossa työmaasi on ”Suomen himoituin vaihtoaitio”.

Viime keväisen TV- pestisi aikana taisit lainata jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvosen puvuntakkia, sillä niin vakuuttavasti ja terävästi esitit huomiot peleistä, joita lätkäpäissäni HD- töllön läpi tiirailin.

Hedelmäsi sadot ovat huomioitu myös pitkin Suomi- Neidon kohoavaa vartta, sillä ensi syksynä Suomen himoituimman vaihtoaition lisäksi päätyösi on laatia voittoja takaavia pelisuunnitelmia mahdollisimman pitkälle kevääseen Sm-liigan pohjoisimmassa vaihtoaitiossa.

 http://www.iltalehti.fi/smliiga/2013021416675402_sm.shtml

Valitettavasti tällä kaudella sait kokea valmentajatyön raadollisuuden, kun sinulle niin rakas Espoon Blues päätti kertoa: Lauri… kiitos näistä lähes kymmenestä vuodesta. Kymmenestä, joiden aikana olet ollut korvaamaton apu Bluesin kehitykselle. Kehitykselle, jonka mittareina ovat huippunsa hiottu juniorimylly, joka kestää vertailun minkä muun tahansa liigaseuran kanssa. Todisteena lukuisat mitalit, jotka seuran palkintokaapissa komeilevat. Lauri kuten tiedät urheilussa vallitsee periaate tulos tai ulos. Ja nyt kun joukkueemme rypee kuuden ottelun tappioputkessa, niin halusimmekin yhdessä johtoportaan kanssa vähän pehmittää pienellä laulun lutkautuksella tätä sinun aikaista siirtymistäsi sivuun seurasta. Esiintymistyyliksi valitsimme hieman ironisesti bluesin.

Vuodesta toiseen puit päällesi Bluesin haalarit. Et hätkähtänyt, vaikka vastaan tuli Hjalliksen Jokerit……. Jaahas, sori Late, tällä kertaa ei irronnut enempää. Noh, ” business is business, friendship is friendship”,  kyllä sä tiedät.

Lähteet: iltalehti.fi/smliiga

Tiimi ku tiimi - aina pitää fanittaa

Pienestä isoksi

Jääkiekko on pieni laji, jonka pienuus symboloituu hyvin kiekkokauden kevätkarnevaaleissa (MM-kisat), joissa mitaleista taistelee aina ne samat 6-7 maata, jotka nimeän Traditional Seveniksi, every f****** year.

Jääkiekko pieni laji, vai onko? Hmm…

Pienuuteen tai suuruuteen vaikuttaa se mistä perspektiivi lajin kokoluokkaa tarkastelee.

Jos vertailukohtana on kiekkoilijoiden palkat versus muut urheilulajit –niin jääkiekko on ehdottomasti kokoluokkaa giant. Maailmassa ei löydy montakaan lajia, joissa yhtä laajalti   harrastajamäärissä mitattuna leivän hankinta olisi niin vakaalla pohjalla kuin lätkässä.

                   Monien urheilulajien huiput eritoten yksilölajeissa joutuvat talousasioissaan luomaan   nahkansa uudestaan kausi kaudelta.

         Tämä ilmiö on raakaa arkea monille kotimaiselle huipulle, joille ei ole myönnetty esim. OKM:n kanssa yhteistyössä operoivan Kulttuuri - ja Opetusministeriön myöntämää  20 000 euron apurahaa, tai jotka ovat syystä tai toisesta jääneet lajiliittojen ulkopuolelle. Karrikoiden koitapa siinä sitten taistella maailmalla tasavertaisesti kilpaveljiä ja - siskoja vastaan, kun et rahan puutteessa pääse harjoituskaudella treenaamaan kunnon olosuhteissa. Alla olevassa linkissä hyvä esim. yksittäistapauksesta: urheilijasta, jolle ei myönnetty apurahaa.

(http://www.iltalehti.fi/yleisurheilu/2013021516682813_yl.shtml)

Kaksikymmentätuhatta euroa on monelle lätkäpelaajalle, jos ei nyt tasku- niin jonkin sortin reissuraha ainakin.

         (http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=50470)

Lajin sisäiset palkat, KHL ja NHL sarjoina sekä jälkimmäisestä kumpuavan tähtikultin ansioista jääkiekko on mitä se on: viihdearvossa, rahassa etc. huippuunsa viritetty tuote verhoiltuna pienen lajin sisälle.

Jos taas vertailupohjaksi otetaan lajin suosio maailmanlaajuisesti niin saa helposti   sellaisen kuvan, että kiekolla ei kovin ruusuisesti mene. Lisenssipelaajien määrä on ihan naurettavan pieni monessa väkiluvultaan ja ilmastoltaan potentiaalisessa kiekkomaassa. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Jääkiekko)

       Mutta onko asia kuitenkaan näin mustavalkoinen?

Ei, koska jos lajin suuruutta mitataan pelkkien lisenssipelaajien määrällä, eihän se silloin kerro koko totuutta harrastajamääristä. Varustekustannukset ovat myös lätkässä hulppeat, jonka takia moni kiekkosankari ei harrasta lajiaan lisenssinimikkeen alla. Tämän vuoksi osa harrastajista on ”höntsäilijöitä” eli kavereita, jotka pelaavat hokia seura- ja kilpaurheilutoiminnan ulkopuolella. Olen myös kuullut, että Ranskan pikkukylissä ja kaupungeissa ”ulkoilmalätkä” on erittäin suosittu harrastus paikallisten parissa. Epäonnekseen se ei ole kyennyt laajentumaan suurella volyymilla isompiin kaupunkeihin. Yhtenä syynä lumettomat talvet.

Faktaa kuitenkin on, että media antaa sellaisen kuvan, että lajin suuruus mitataan harrastajamäärissä, joka sitten on suoraan verrannollinen arvokisamenestykseen. Jotta tämä käsitys muuttuisi; pitäisi Ranskan, Tanskan, Saksan jne. räjäyttää pajatso kiekkoväen vuosittaisissa kevätkarnevaaleissa. Ts. suomeksi voittaa MM-kultaa tai päästä finaaleihin. Siten särkyisi kuva, että kiekossa ei ole muuta kuin ne 6-7 maata, jotka dominoivat näitä kinkereitä ”every f****** year”. Puhdasta länsimaisen kulttuurin ideologiaa: suurus ja suosio mitataan menestyksessä. Joskushan tämän padon on murruttava ja kun näin tapahtuu niin ei mene kauan, kunnes Ruotsi, Tsekki, Suomi ja muut lajin jättiläiset joutuvat taistelemaan entistä tiukemmin jopa puolivälieriin pääsystä. - Se jos mikä olisi tervettä lajikehitystä.

Mistä lääkettä jääkiekon kansainvälisen tason nousuun? 

Kansainvälinen jääkiekkoliitto yrittää tehdä kaikkensa lajin kehittämiseksi. Yksi tällainen hanke on uudistaa maajoukkuetoimintaa EHT- turnauksen kautta, jossa joukkueiden määrä kasvatetaan nykyisestä 4:stä kuuteentoista. Nimeltä mainitsemattomat mediat ovat pitäneet tätä Kummolais- poliittisena hankkeena: kääriä taloudellista voittoa. Varmasti väite osittain pitääkin paikkansa, mutta on tässä EHT:n uudistamishankkeessa selkeä urheilullinen viesti: parantaa maiden tasoeroja. Tämä on loistava näyteikkuna ns. pienimmille maille kuroa suurmaiden eroa, koska nyt ne pääsevät läpi kiekkokauden mittaamaan isompien maiden iskukykyä neljän turnauksen verran, mikäli mennään vanhan turnauskaavion mukaisesti. Se olisi iso askel siihen, että jonakin päivä jääkiekon uusi maailmanmestari tulee Traditional Sevenin ulkopuolelta. 

Arvokisamaiden menestyksillä, tilastostatistiikoilla mitattuna lätkä on pientä – no ehkä, mutta älkää antako erilaisten kaavioiden tai taulukoiden sumentaa kuvaanne lätkästä. Jääkiekon sisällä on tapahtunut selkeää evoluutiota ”uuden lajin” pipolätkän myötä, tai uuden ja uuden. Jääkiekkohan on born and rised pipolätkästä, jota ulkojäällä pelattiin jo sins 1850. Joka tapauksessa uusilla mausteilla kuvioihin palannut pipolätkä on lajina myllerrysvaiheessa ja kuka tietää kenties tulevaisuudessa uusien olympialajien katsonnassa varteenotettava ehdokas.

LÄHTEET: www.iltalehti.fi/yleisurheilu

                  http: Keskustelu/jatkoaika

                  http://.fi.wikipedia.org/wiki/jääkiekko