Papat kisa-ainesta vai ei?

Keskustelu Sotshin olympialaisiin valittavasta miesten jääkiekkomaajoukkueesta käy kuumana.  Saku Koivu, Teemu Selänne, Kimmo Timonen, Sami Salo sekä  Olli Jokinen  ovat herättäneet keskustelua. Ketkä kyseisestä ns. pappaosastosta pitäisi ottaa joukkueeseen ja millä perustein.

Leijonien pääkäskijä Erkka Westerlund on julkisesti lanseerannut Leijonien teemaksi pelata maailman nopeinta lätkää Sotshin kisoissa. Yllä olevan pelaajalistan nuorin on iältään 35-vuotias ja vanhin 43- vuotias.  Poppoon luisteluvoima tuskin täyttää Westerlundin asettaman pelitapakriteerin. Toinen vaakakuppi, joka painaa Westerlundin valinnoissa, on henkilökohtainen kokemus, josta Westerlund totesi, että olympiaturnaukseen ei tulla antamaan näyttöjä, vaan siellä pitää olla valmis koviin paikkoihin.  Nämä herrat, jos ketkä, ovat valmiita koviin paikkoihin ja ovat jo siellä monta vuotta olleetkin.

Tavoite: maailman nopeinta peliä

Terävyys- ja nopeusominaisuuksien luonnollinen heikentyminen iän karttuessa on näkynyt  varsinkin Saku Koivun ja Olli Jokisen otteissa. Herrat ovat jo ajat sitten joutuneet  NHL- kyydissä  pysyäkseen muokkaamaan pelitapansa puolustusvoittoisammaksi. Ongelma piilee siinä, että pohjimmiltaan kaksikko on tunnettu taitopelaajina, jotka elävät tehopisteistä, eikä siitä, että näyttääkö herrojen +- tilasto hyvältä illasta toiseen. Jälkimmäiselle tontille maajoukkueessa on tarjontaa ruuhkaksi asti. 
Vaikka erityisesti Saku Koivu onkin totuttu näkemään Leijonissa liiderinä vailla vertaa, on pikkuveljensä Mikko Koivu korvannut isoveljensä tässä suhteessa. Lisäksi pukukopista löytyy Lasse Kukkosta, Ossi Väänästä, Tuomo Ruutua, joten karismaa ja johtajuutta löytyy yllin kyllin ilma Saku Koivuakin.

Maajoukkueuransa jo kertaalleen lopettanut Olli Jokinen on aina ollut mielialapelaaja, joka kuitenkin halajaisi Leijonista  isoa roolia kahteen pelin tekevään kenttään. Sanoisin, että Jokinen voisi kokonsa ja tämän hetkisen NHL-roolinsa puolesta istua Sakun Koivua paremmin  joukkueeseen, mutta korkeintaan kolmos-neloskentän keskushyökkääjäksi, mutta en tiedä, ovatko kyseiset vaihtoehdot Jokisen egolle suotuisia.

Entäs sitten koko syksyn julkisuuden valokeilassa omalla dokumentillaan sekä final year- kampanjalla porskuttanut ikäihme, kaikkien aikojen maalintekijä olympialaisissa sekä lähes 700 maalia NHL:ssä latonut Teemu Selänne.  Mikä olisi hänen rooli Leijonissa? Tietenkin hänellä on ominaisuus, joka 90 prosenttia suomalaiskiekkoilijoilta uupuu, eli maalintekotaito. Selänne toisi ratkaisuvoimaa ylivoimalle, jossa suurin osa peleistä nykyään ratkaistaan, mutta onko aika ajanut Selänteestä ohi? Tällä kaudella on kyllä näyttänyt siltä, että ” Finnish Flash” ei ole ollut entisensä veroinen, vaikka Anaheim Ducksin päävalmentaja Bruce Boudreau on koittanut pitää 43–vuotiaan Selänteen tuoreena räätälöimällä otteluohjelman, jossa Selänne pelaa joka toisen ottelun. Anaheimin umpisurkean vieraskiertuesaldon kuusi ottelua kuusi tappiota jälkeen Boudreau antoi Selänteelle ihan aiheesta noottia siitä, että odottaa tältä enemmän. Selänne ei ole osunut putkien väliin viimeiseen 13 otteluun.

Jotenkin on ollut sellainen tunnelma, että Selänne on keskittynyt pelaamisen sijaan nautiskelemaan suosiostaan ja ratsastamaan nimellään ja maineellaan ”viimeinen kausi” kampanjassa. Monesti maalinteko–ongelmiin kaatuneet Leijonat eivät kaipaa muistoja herättävää Selännettä, vaan huippuvireistä Selännettä, joka pistää laatan häkkiin. Joten pelaaja numero 8, laskeudu alas huomionkipeydestä  ja ala tehdä maaleja, muuten sinulle ei ole käyttöä olympiakaukalossa.  

Alakerrassa akseli Timonen-Salo pitäisi Erkan papereissa olla automaattisesti kisoissa, elleivät loukkaannu kisojen alla. Sen verran huutava pula meillä on laatupakeista. NHL:ssä Suomella ei ole heittää Timosen ja Salon lisäksi kuin AHL:ään komennettu Sami Vatanen ja kaksi tulokaspuolustajaa Olli Määttä ja Rasmus Ristolainen. Kimmo Timonen on kiistatta Philadelphia Flyersin luottopakkeja kaudesta toiseen ja pelasihan mies viime kaudella NHL:n vuotuisessa tähdistöottelussa. Saman luottopakki-statuksen omaa myös Sami Salo, jonka tavaramerkki tulinen laukaus on ehtymätön luonnonvara, jota kannattaa olympiajäillä hyödyntää.

Yhteenvetona : Timonen ja Salo ehdottomasti Sotshiin ja kolmikko S. Koivu-Selänne – O.Jokinen rentoutukaa olympiatauolla pelaamalla vaikka pari kierrosta golfia.

"What a fuck you shooting at"!

Nostetta Slovakian kaadosta

Nostetta Leijonien nousemiseen Tre Kronorin pihdeistä, voi hakea Punaviivan uudesta blogista, jossa allekirjoittanut haisteli tunnelmia voitokkaassa Slovakia-ottelussa Kisakylän uumenissa.

Slovakia  nousi taisteluun mukaan, ja se jos mikä jakoi tunnelmat kisakylässä.

Ottelusta muodostui varsinainen trilleri.

Lopulta trilleri laukesi Leijonien eduksi ja riemu repesi kisateltassa.

Punaviiva nappasi haastatteluun seinäjokelaisen penkkiurheilijan Eerik Norreksen.

https://soundcloud.com/punaviivas-1/punaviivan-mm-podcast-1

Kaikki eivät sentään revenneet riemusta Leijonien voitosta...

                                   Slovakki-fanien kieltäydyttyä haastatteluista, voi Alatalon Jartsaan sentään luottaa. 

                                   Mies vastasi puhelimeen kuin Punaviivan välissä esittämiin kysymyksiinkin mukisematta.

Alatalo vastaa

Jartsa, mitäs tykkäsit ottelusta?

Jartsa: Olipa melko nahkiaa, ainaki alkuu. Herranjestas, ei millään päästä pelliin matkaan, ennenkö ollaan melkein häviöllä.

Eikö nää Suomen pelit tuppaa aina olemaan jonkin sortin jännitysnäytelmiä?

Jartsa:  Niihän se tahtoo näköjään olla. Ei kertakaikkiaan muuten tuu pelistä mittää. Hyvää se on vähän olla jännitystä elämässä.

Mihin peli ratkasesi?

Jartsa: Raudanlujjaa puolustuspellaamiseen. Piettiin Slovakian tähdet pimennossa ja hyvällä rosentilla laakastiin paikoista sissää.

Kuka oli ottelun MVP? ( Most valuable player)

Jartsa:  Ei minusta kukkaa ollu erityisesti toista isompi, mutta minä sanon että puolustus oli hyvä. Se oli se tärkein palanen voitossa.

Miten näät Suomen menestys mahdollisuudet jatkossa?

Jartsa:  Mikäli puolustuspellaaminen jatkuu vastaanlaisena,  niin meillä on mahollisuuet ihan mihin vaan.

Eikö vaan, että mitalikaulassa tullaan Stokiksesta kotiin?

Jartsa: Ilman muuta. Totta mooses me päätyyn saakka mennään.

Tämän bloginkirjoitukseen lopuksi: Mistä on menneillään olevan päivän trilleri tehty? 
No Leijonien loppukiristä kolmannessa erässä periaatteella: eka rinnalle ja lopussa ohi.- Tätä me toivomme, tähän me uskomme.

_ Jännittävää loppuiltaa_

                              

Kisa tunnelmaa haistelemassa

Edellisessä blogikirjoituksessa Punaviiva lupasi ottaa kantaa parhaillaan pelattaviin jääkiekon MM-skaboihin tavalla tai toisella. Viime lauantaina Punaviiva antoi lupaukselleen vastinetta ja suuntasi Jaffa-Areenalla sijaitsevaan kisakylään kisareportaasia tekemään.

                  Matkalla kisakylään Punaviiva törmäsi kadulla itä-eurooppalaisen laatuauton 

                  sponssaamaan sesonkikypärään, joka oli jätetty random fanin toimesta oman onnensa nojaan. 

                  Mahtaa kaverilla olla edessä kovat ajat.

     

                   

 Kisateltassa tunnelma oli katossa, kun Suomi pöllytti Itävaltaa 7-2. 

Jälkipeleissä Punaviiva nappasi haastikseen itävaltalaisen äijä-trion.

https://soundcloud.com/punaviivas-1/punaviivan-mm-podcast-kaverit
                    Samaan syssyyn Punaviiva haastatteli sinivalkoisilla väreillä varustettua äijä-trioa.

                     https://soundcloud.com/punaviivas-1/punaviivan-mm-podcast

Voiton jälkeen on aina kiva kävellä kotiin, vai mitä fanit?

                                                       Fanit: Mm-m.

Kotimatkalla kisäkylästä Punaviiva törmäsi analyyttiseen Leijona-faniin nimeltä Leo Kuuksa. Kuuksa halusi pysytellä jonkin sortin mysteerihahmona, joten haastiksen tallennemuoto vaihtui Zoomi- nauhurista vanhaan kunnon kynään ja paperiin. 

Leo Kuuksa ( Nimi ei ole muutettu).

                             Kuuksa kertoo

Leo Kuuksa, millä fiilingeillä oot seurannu Leijonien otteita ?

Leo: Ei tässä voi sanoo juuta eikä jaata, aika peruskaavan mukaisesti ovat kisat edenneet. Tyypillistä alkusarja höntsäilyä Leijonilta.

Konna Kontiola on lempinimensä mukaisesti ollut aika terävä rikospaikalla, tarkoitan maalin edessä, mutta mitä jos konnalla onkin huono päivä.  Kenestä täyttämään konnan saappaat?

Leo: Pesonen, Savinainen, Korpikoski ja tuoreimpana legendaarinen #  64 eli MG. Tossa on jo variaatiota aikalailla. Lisätäkseni, että Leijonat ovat tunnetusti kollektiivinen nippu, jotka ratkaisevat pelejä joukkueena.

Kisojen alla ja kisojen aikana Suomessa ollaan yleensä kohistu pelaajavalinnoista. Olisitko kaivannut nykyiseen rosteriin tietynlaista pelaajatyyppiä?

Leo: Ainahan näistä pelaajavalinnoista voidaan jossitella, että miksi se ja se pelaaja ei ole kisoissa tai miksi suomalaiset NHL-pelaajat eivät osallistu kisoihin samoissa määrin kuin virkaveljet esim. USAn, Venäjän ja Kanadan joukkueissa. Turha noilla on spekuloida sen enempää.  Jos jotain täytyy heittää, niin Suomessa nostetaan odotukset liian korkeelle NHL-pelaajien suhteen. Tavallaan he yksin veisivät Leijonat kohti mestaruutta. Pitää myös muistaa, että monet kotimaiset pelaajat ovat NHL:ssä pienissä rikkovissa rooleissa kolmos-nelosketjuissa. Ei sillon voi olettaa, että kyseiset kaverit olisivat yhtäkkiä taitopelaajia MM-jäällä, varsikin kun mahdollisen kisakutsun tullessa kaverit joutuisivat minimiajassa sopeutumaan eurooppalaiseen kaukaloon. Myöskin Leijona-pelaajien palkintoshekit  mahdollisesta MM-kullasta ovat kokoluokkaa 15 kertaa pienemmät kuin venäläispelaajilla, joten varmasti raha on yksi motivoiva tekijä siihen, miksi tulla tai olla tulematta kisoihin.

No, onko tossa joukkueessa sun mielestä puutteita?

Leo: Mitä tarkoitat puutteilla?

Esim., jotain yksittäistä pelajaa, joka ei ole joukkueessa, mutta jonka pelityyli olisit tuonut syvyyttä Leijoniin?
Tapparan porkkana pöksyistä tuttu Teemu Aalto olis ollut hyvä siniviivapelote ylivoimalle. Rightiltä ampuva kaveri, joka on ylivoimapelaamisen erikoismies. Tietenkin samanlaista pelaajatyyppiä edustava Janne Niskala olisi ollut hyvä nähdä kisoissa.  Aallon jättämisen rannalle kisoista ymmärtää, koska mies on hädin tuskin neloskorin valinta Jalosen papereissa. Niskalan poissaolo ihmetyttää, kaveri on kuitenkin ollut iät ja ajat Jalosen luottopyssy ylivoimapelissä.

Entäs maalivahdit, kansainvälisesti kokemattomia joka iikka. Kestävätkö paineita, kun tosi pelit alkavat?
Leo: Sillä saralla ei ole mitään ongelmaa. Esim. Raanta on mies paikallaan - hän ollut koko kiekkokevään jos jonkinmoisessa helteessä. Sitäpaitsi kaveri on tituuleerattu kauden parhaimmaksi Euroopassa pelaavaksi maalivahdiksi. Maalivahtiosasto näyttää hyvältä.

Onko tässä nykyisessä MM- kisa formaatissa jotain sellaista, missä olisi viilauksen paikka?
Leo: Kisat pitäisi järjestää joka toinen vuosi. Varsinkin nytten kun kotikisat ovat peräkkäisinä vuosina niin alkaa tulla ähky fiilis, että aivan liikaa ja liian usein pelataan. Menee helposti mielenkiinto. Lippujen hinnat on toinen negatiivinen aspekti kisapaketissa, edelleen Leijonien peleihin lippujen hinnat ovat älyttömän kalliit. Jos puolivälierään aikuisen lipun hinta per nassu on 199 € ja keskenkavuisen 149 €, niin väkisinkin tulee mieleen rahat pois kansalta tyyppinen Kummola-filosofia. Pitäis varmaan teeskennellä vajavaista, että pääsisi halvemmalla.

Onks sulla tähän loppuun heittää tervehdystä Punaviivan lukijoille?
Leo: Mur mur ja Leijonat voittoon.

     

                 

                               

Satakunnassa lätkäpäissään

Punaviiva haistoi jo kaukaa, että tänä keväänä Satakunnan kehdossa Porissa patasydän sykkii ja lujaa. Hyvissä ajoin mahdollisen ratkaisevan finaalipelin alla keskiviikkoaamuna 24.04.2013 Punaviiva suuntasi punaisella Nissan Primeralla pääkaupungin kirkkaista valoista kohti Villiä Länttä. Matkan varrella Punaviiva joviaalina kaverina poimi kyytiin lätkäliftarin ja satakuntalaisen. Koska mikään ei ole tässä maailmassa ilmaista, ehdotti Punaviiva kyytiläisille maksutavaksi bensa+haastattelu periaatetta. Toimintatavoilleen uskollisena, varsinkin liftari peukutti ehdotuksille. 

   Lätkäliftarin mielipiteet olivat paikotellen sen verran nenäkkäitä, että ne ylittivät uutiskynnyksen rajan ja näin

   Punaviivan oli aika-ajoin iskettävä sensuuri päälle.

   Kaveri provosoitui Punaviivan toimista, joten Punaviiva otti "isälliset otteet" käyttöön.

   

   Lätkäliftarin haastiksen löydät täältä. Haastiksessa maininta myös Oulun Kärppien lellittelynimestä >> https://soundcloud.com/punaviivas-1/punaviiva-l-tk-liftari-laukoo

  Pienen härkäpainin jälkeen oli sovinnon aika, ja kuin yhdestä suusta miehet totesivat: Tää on vaan lätkää.

Porilainen niin elintarvikkeena kuin ihmisenäkin kiinnostaa viljalti allekirjoittanutta, joten mestaruusbileiden aikana oli hyvä ottaa selkoa, miten aito porilainen otti vastaan Ässien mestaruudesta koituvan hetken ilon.

Juhlahumua: " Porin Ässät s******"! Pesunkestävä satakuntalainen lajitoverinsa seurassa.

                

Haastiksen kaverista löydät täältä >>https://soundcloud.com/punaviivas-1/punaviiva-pesunkest-v-n

Linda Linqvist ja Oona

Juhlahumun taittuessa yön pikkutunneille Punaviiva bongasi Porin Keskustorin laitamilla sijaitsevasta Bar "Intohimo" nimisestä anniskelupaikasta haastatteluun nuorta naisväkeä.

Nopeat Naisille

Mitäs teille Ässä- huuma merkitsee?
Linda: No, tosi paljon. Oon joka matsis käyny kattoos tai sit kuunnellu radiost, jos ei ole päässy paikan päälle. Tää on iso juttu.
Oona: Itku tuli.

Uskoitte kauden aikana Ässien menestykseen?
Linda:  Täytyy myöntää, et aika heikolta näytti siin vaiheessa ennen kuin Dixon lähti, ku oli niin huonosti menny, mut silti Ässiin oli vahva luotto.
Oona: Me lyötiin semmonen hassu vetokin, et meijän piti tehdä kasvomaalaukset, mut me unohdettiin sit se veto. Se olis ollu sellanen, et jos Ässät pääsee finaliin, mut me tehtii se niin, ettei varmasti pääse, mut kuinkas kävikään.

Missä vaiheessa alko tulla usko siihen, että Ässät voi mennä ihan päätyyn asti?
Linda: Kyl se siin, sitku se voittoputki veny ja veny. Kyl siin sit rupes uskoon, et hitto nyt niinko Ässät oikeesti painaa päälle.
Oona: Mä kävin kattoo isän tai serkun kaa, mä en muist, niin yhen Kalpa pelin ja näki  kuin hyvin Ässät pelas ja kuin Ässät nöyryytti Kalpaa Poris, niin mä olin varma, et nyt Ässät vie kullan.

Mikä on Ässissä parasta?
Linda: Vaikee sanoo mikä on parasta. Mä on käyny ihan pienest asti peleissä, et mul oli sellaset pienet tumput kädes, jos ei ollu sormireikii, et mä oon taputtanu iskän sylissä pari vuotiaasta asti, joten vaikee sanoo silleen mikä on parasta. Ei voi sanoo, et on tän hetkinen joukkue, koska oon kuitenkin seurannu jo useamman joukkueen. Se on itse tää patasydän.
Oona: Aikalail samoin, et isä on siihen aivopessy syntymästä asti, et sust tulee Ässä-fani ja niinhän must tulikin. Se on se perinne, ja se et on ylipäätään joku joukkue, jota kannattaa.

Loppuun vielä kuka on Ässien seksikkäin pelaaja?
Linda: Michael Ryan
Oona:  Kaikki on seksikkäit, omalla tavallaan.

Viralliset torijuhlat mestarijoukkueen kera pidettiin lauantaina, mutta akuutin matkakassavajeen johdosta Punaviiva ei enää toista reissua pystynyt Poriin toteuttamaan, joten hyvät lukijat tein reportaasin, mihin näillä taidoilla pystyin .

Lätkäpäisille tiedossa hokkiherkkuja pitkälle keväseen, kun vuotuiset eurooppalaisen kiekkokauden huipennos MM-kisat alkavat ensiviikolla, ja jotka viime vuotiseen tapaan järjestetään Suomessa ja Ruotsissa. Näissäkin karnevaaleissa mukana Punaviiva, tavalla tai toisella. 

_ Stay in page_

Game 3

Tampere. Hakametsä. Finaalisarjan Tappara-Ässät ottelu numero 3, mikä peli, mikä loppu. Kellot pysähtyivät aikaan 59:59 kun Tappara-hyökkääjä Niclas Lucenius pisti laatan Ässä-maaliin Dragan Umicevicin loistavan backhand-passin päätteeksi. Loppulukemat 3-2 Tapparalle ja finaalihistorian myöhäisin voittomaali oli tosiasia.

Tappara ratkaisi toistamiseen Hakametsässä käydyn finaalikoitoksen varsinaisen peliajan loppuhetkillä. Mitä pidemmälle sarja etenee, voivat nämä Tapparan viime hetken voittomaalit nousta yhdeksi sarjan kulmakiveksi, joka lopulta ratkaisee Kanada-maljan Tapparalle. Meneillään olevassa finaalisarjassa on ollut kunnon playoff-henkeä, jossa pelit ratkeavat silmänräpäyksessä kriittisillä hetkillä.

Game 3 oli myös finaalisarjan ensimmäinen peli, jossa pelattiin fyysistä playoff-kiekkoa sanan varsinaisessa merkityksessä. Heti ensimmäisessä maalinedustilanteen kahakassa kotijoukkueen liideri Tuukka Mäntylä kysyi Ässien kultakypärältä Veli-Matti Savinaiselta saanko luvan, johon Savinainen totesi: saat. Härkäpari ” tanssi jäällä” varsin fyysisesti. Taustalla Ässien Jyri Marttinen ja Tapparan Ville Nieminen sovittelivat myöskin askeleitaan periaatteella Marttinen vei ja Nieminen vikisi. Tanssiaiset jatkuivat pitkin ottelua; varsinkin kolmikko Nieminen-Marttinen-Mäntylä olivat läpi ottelun hyvin aktiivisia parihaun suhteen.

 Ässillä oli pitkin peliä loistava sauma ryöstää kotietu itselleen, sen verran vilkkaasti Tapparan jäähyaition ovet kävivät lähes koko ottelun ajan. Patapaidat eivät kuitenkaan osanneet hyödyntää saamiaan etuisuuksia, ja heidän ylivoimapelinsä oli varsin luokatonta. Poikkeuksena ensimmäisen erän Ässien ylivoimalla syntynyt 1-1 tasoitusmaali, jossa Savinainen laukoi tarkasti ranteella vasempaan alanurkkaan ohi hölmistyneen Tappara-vahti Juha Metsolan. Tappara puolestaan roikkui pelissä mukana kahden ylivoimamaalin turvin, josta toinen osoittautui 3-2 voittomaaliksi.

Finaalisarjan game 4 pelataan tänään Porin Isomäessä Tapparan johtaessa sarjaa 2-1. Mestaruus irtoaa neljällä voitolla. Saa nähdä pystyykö kirvesrinnat ottamaan vierasvoiton Suomen fanaattisimman lätkäyleisön edessä. Ainakin varmaa on se, että pata porisee tänään tulikuumana, kun kiekko putoaa jäähän klo 17 reikä reikä.